0:04

7/30/2018

blogiin1Tällä kertaa ei mitään sanottavaa. blogiin8 blogiin4 blogiin7 blogiin13 blogiin10 blogiin11 blogiin3

LAUNDRY DAY #5

7/22/2018

blogiin10
Pitkästä aikaa postaus PYYKKITUVALTA. Viimeisin pyykkitupa postaus on meidän vanhan kerrostalon pyykkituvalta yli vuosi sitten. En ollut käynyt täällä meidän uudella pyykkituvalla valoisan aikaa kuin vasta viime viikolla, joten en ollut tajunnut, että voin jatkaa mun postaus-sarjaa täällä. 

Viime viikot on mennyt häissä kuvaajana, kotona kuvia muokatessa, poikaystävän kanssa Rahapaja-sarjaa katsoessa, rannalla chillaillessa ja uimassa. Helteille ei vaan näy loppua. Tuntuu, että joka päivä on ihan super paljon tekemistä, enkä ole kerennyt postailemaan juuri ollenkaa. Sais tulla muutamaksi päiväks kunnon kaatosateet, jolloin ois pakko vaan olla sisällä. Tällöin mulla ois hyvää aikaa tehdä postauksia.

PS: Tuolla pyykkituvalla kuvatessa oli joku + 50 astetta lämmin. Jouduin pyyhkimään välillä hikeä mun naamalta, koska tuolla oli niin perkeleen kuuma... 

Tsekkaile myös Laundry day #1 , Laundry day #2 , Laundry day #3 ja Laundry day # 4 (pahoittelut vanhojen postauksien kuvien laadusta)blogiin17 blogiin8 blogiin6 blogiin1 blogiin2 blogiin12 blogiin14 blogiiin4 blogiin9

THEY LOVED CARS

7/17/2018

blogiin13Rakastan kaikista eniten kesää. Kesässä on kuitenkin yksi erittäin negatiivinen puoli, nimittäin punkit. Mun punkkikauhu (kyllä sitä voi jo kauhuksi kutsua) on ollut noin viiden kesän ajan erittäin vahvana. Käytiin äsken Vellun kanssa lenkillä ja sisälle tultua havaitsin häneltä kolme (KOLME) punkkia. Vielä viime kesänä olisin tässä tilanteessa mennyt ihan paniikkiin ja juossut karkuun, mutta olen kuitenkin edennyt tämän mun kauhun kanssa, enkä siis enää näin toiminut. Chillisti otin ne pois ja heitin vessanpönttöön. Hyvä minä. Siis punkkeja ei mun mielestä tarvitsisi olla ollenkaan, enkä keksi mikä tarkoitus niillä edes on tässä maailmassa. Olen nähnyt tässä viime aikoina pariin otteeseen myöskin painajaista punkeista, niin paljon ne pyörii mun mielessä...

Punkeista näihin kuviin. Löydettiin poikaystävän kanssa tämä hylätty puutalo keskeltä ei mitään. Kello taisi olla jotain lähelle 10 kun nämä kuvat otettiin. Tämän talon seinille oli jätetty hämmentävän paljon autojulisteita. Pääteltiin poikaystävän kanssa, että tämän talon entisen asukkaat ovat olleet kunnon autofaneja xd...

SKIRT H&M  / /  BODY H&Mblogiin12 blogiin16 blogiin10 blogiin1 blogiin8 blogiin7 blogiin9 blogiin15 blogiin5 blogin17 blogiin4 blogiin11 blogiin3

AFTER 10 DAYS

7/15/2018

blogiin5 Hellou! Viimeisin postaus on 10 päivän takaa. Tämä pieni postaustauko johtuu siitä, että olen yrittänyt saada mun blogin postauspäivitys-ongelmaa Bloglovinilla kuntoon. Ajattelin, etten postaa ennen kuin saan sen taas toimimaan, koska niin moni teistä lukijoista saa uusimman postauksen ilmoituksen sitä kautta. En kuitenkaan saanut kyseistä ongelmaa korjattua. Mulla on kuitenkin niin paljon kaikkea kivaa postattavaa, etten pystynyt olemaan enää postaus hiljaisuudessa pidempään. Toivokaa, että saan jotenkin korjattua tuon ongelman mahd. pian! Pahoittelut kaikille, jotka seuraa mua Bloglovinin kautta!

Istun tällä hetkellä laiturilla poikaystävän mökillä Vuotjärvellä (Nilsiän huudeilla). Meidän oli tarkoitus lähteä eilen Ilosaarirockiin Joensuuhun, mutta ei saatu näin myöhään enää mistään järkevää majoitusta ja teltta tai auto tällaisilla helteillä ei tuntunut ollenkaan hyvältä idealta. Näin ollen päätettiin tulla mökkeilemään ja suunnata vasta tänään sunnuntaina yhdeksi päiväksi festaroimaan. Päätös oli hyvä, koska molemmat on ollut niin väsyneitä, että yhden päivän mökillä chillaus ja 12 tunnin yöunet teki terää. Mun kone pöhöttää tällä hetkellä sellaisella voimalla, että mun on ehkä aika viedä se sisälle ja jatkaa vielä hetki auringonottamista, ennen kuin suuntaamme kohti Joensuuta.

Ihanan kesäistä sunnuntaita kaikille <3

SHIRT H&M // SHOES GUCCI // SUNGLASSES RAY-BAN FROM JUNKYARD HEREblogiin6 blogiin10 blogiin1 blogiin2 blogiin7 blogiin9 blogiin3

EMPTINESS

7/05/2018

blogiin1

"Saat multa horsman, se rentun ruusu on" laulaa Irwin Goodman. 

Mä olen tosi huono kirjoittamaan mitään syvällistä blogiin. Mulla on paljon juttuja, mitä haluaisin jakaa täällä, mutta musta tuntuu, etten osaa kirjoittaa niistä. Koen myöskin, että blogini pääsisältöä ovat kuvat eikä teksti. Välillä kuitenkin tuntuu, että olisi kiva jakaa syvällisimpiäkin ajatuksia kuin pelkkiä kuvia itsestäni... Toisaalta, olen myös päätynyt siihen, etten halua jakaa liikaa itsestäni netissä, sillä periaatteella, että kuka vain voi näitä lukea.

Mulla on kuitenkin ollut pitkään yksi aihe mielessä, josta olen monta postausta kirjoittanut, joita en sitten kuitenkaan ole koskaan julkaissut. Tämä aihe on tunne siitä, että missään ei ole mitään järkeä. Tuo tunne on niin syvällinen ja niin kauhea, että saan melkeinpä aina paniikkikohtauksen tuon tunteen pintaan noustessa. En ole löytänyt mitään selitystä tai mitään keinoa pitää tuota tunnetta pois mun elämästä ja tekisin mitä vain, ettei mun tarvitsisi enää koskaan tuntea niin. Yksi ystäväni sanoi, että hän mielummi amputoisi jalkansa kuin valitsisi tämän ahdistuksen tunteen mikä tähän käsittämättömän tyhjyyden tunteeseen liittyy. Olen hänen kanssa samaa mieltä. Yleisimmin kait tällaisesta tunteesta puhutaan nimellä eksistentiaalinen ahdistus.
Noh, miksi mä kirjoitan tästä aiheesta just nyt. Syy on Anni ja Annin julkaisema postaus. Anni kysyi multa, että saako hän kirjoittaa blogiinsa yhdestä hetkestä, joka koettiin yhdessä Norjassa. Pohdin asiaa hetken ja tulin siihen tulokseen, että kyllä siitä voi kirjoittaa. Syy miksi päädyin tähän ratkaisuun oli, että olen yrittänyt neutralisoida mun suhtautumista tähän tunteeseen jo kauan. Mä nimittäin suhtaudun tähän kyseiseen ahdistavaan tunteeseen todella panikoivasti ja olen aikalailla 100% varma aina, että sekoan. Tämän tunteen neutralisoiminen on syy, miksi tästä nyt julkisesti kirjoitan. Joku muukin on saattanut (ja luultavasti onkin) tuntenut jotain samallaista, enkä ole yksin tämän kanssa. Teen tämän siis jollain tapaa itselleni, koska neutralisoin tätä kyseistä asiaa itselleni. Ehkä se ei jonain päivänä enää tunnukkaan niin pelottavalta ja joskus vielä mahdollisesti katoaakin mun elämästä kokonaan. Toivottavasti ainakin.
Käy lukemassa Annin postaus ja heitä kommenttia jomman kumman blogiin asiasta, jos sulla on kokemusta kyseisestä tyhjyyden tunteesta. 

PS: Bloglovin' ei jostain syystä päivitä mun uusimpia postauksia sinne tällä hetkellä. Olen tässä muutaman päivän yrittänyt pähkäillät syytä tähän, mutta en ole vielä löytänyt ratkaisua. Jos joku osaa auttaa niin ota muhun yhteyttä joko s-postilla - christa.kononen@hotmail.fi tai kommenttiboxissa!

BODY H&M // SWEATER H&M // BACKPACK HERSCHEL FROM JUNKYARD HERE* // blogiin4 blogiin5 blogiin7 BACKPACK HERSCHEL FROM JUNKYARD HERE* //  blogiin9 blogiin8 blogiin13 blogiin3 blogiin2 blogiin12
blogiin6

Blog Archive