TakingOutTheTrash

1/31/2018

blogi1 Hello! Oon just junassa matkalla Jyväskylään. Käytiin poikaystävän kanssa parin päivän pikareissulla Tallinnassa. Tallinnan reissu oli varmaan ensimmäinen matka johon en ottanut kameraa mukaan. Tuntu tosi hyvältä vaan olla, eikä miettiä missä kuvaisi asukuvia ja muuta. Oon pyrkinyt vähentämään sitä, että jokaisesta kivasta tilanteesta/ruuasta/keikasta/ihmisestä/asusta pitäisi aina ottaa kuva. Paljon kivempaa on vaan nauttia tietyistä hetkistä ilman kuvaamista.
Meidän Tallinnan reissun pääjuttu oli Bonesin keikka. Ostin liput heti kun huomasin, että se keikkailee Tallinnassa. Kiva että se tuli viimein Euroopan kiertueelle! Siellä keikalla oli yksi tyttö, joka kuvasi koko keikan Facetimen välityksellä sen poikaystävälle. Sitä sen kuvaamista oli alussa ihan hauska seurata, mutta jonkin ajan kuluttua piti siirtyä kauemmaksi, sillä kirkas iphonen näyttö koko ajan heilumassa silmäkulmassa alkoi ärysyttämään. En muutenkaan ymmärrä, miksi jotkut kuvaa keikoilla ollessaan jonkun sata videota Snapchattiin. Nauttisi mielummin siitä itse keikasta kuin kännykällä olemisesta...

SHOES BRONX // COAT 2ND HAND // EARRINGS H&M // JEANS AND HAT JUNKYARD XX-XY*asu_blogiblgoi3korvikset_blogiblogo7blogi8blgoi2
PHOTOS BY ANNIEVELIINA

GREEN BELT

1/26/2018


kkSilloin kun Off-Whiten keltainen vyö oli kaikkien hype-tyyppejen ostoslistalla, mietin hetken itsekin että pitäisikö vyö ostaa. Onneksi en ostanut, sillä nyt kun katson vyötä en haluaisi sitä. Keltaisesta vyöstä ja monesta muustakin Off-Whiten tunnetuimmista tuotteista on tullut liian hypetys tuotteita. Mua myös jollain tapaa harmittaa, että moni tyyppi ostaa jotain vaan sen takia, että se on just sillä hetkellä muodikasta. Esim just Off-Whiten vyöt ja hupparit. Oon myös pari kertaa nähnyt joitain tyyppejä kaupungeilla, joilla on kaikki sen hetken hype-vaatteet samaan aikaan päällä ja he luulevat aivan varmasti olevansa erittäin "muodikkaita". 
Halusin kuitenkin jonkun kankaisen pitkän yvö, joten kun Stussyn vyö (tämä) tuli Junkyardille, halusin sen heti ! 

Mitä ootte mieltä: kankaisiset pitkät vyöt jatkoon vai ei?

COAT COS // SUNGLASSES DIOR // BELT STUSSY HERE* // SWEATER H&M // SHOES PUMAharjuntorni5 harjuntorni7harjuntorn3harjuntorni1harjuntorni9harjuntorni2

KUN SYDÄMESSÄ ON ONGELMA

1/24/2018

Postauksen otsikko voisi viitata johonkin rakkaushuoliin, mutta siitä ei ole kyse. Kyse on sydämen rytmihäiriöstä. Sillon kun pari kuukautta sitten kirjoitin blogiin "sad feelings" postauksen, jossa kerroin mun rytmihäiriöistä, ajattelin ettei mun tarvitsisi toista enää kirjoittaa. Tuolloin mulla oli sellainen fiilis, että kyllä tähän löytyy jokin ratkaisu ja saan asian kuntoon. No, tilanne ei ole vieläkään selvinnyt. Syy minkä takia tulen tässä postauksessa kirjoittamaan tosi avoimesti mun rytmihäiriöstä on, että toivoisin sieltä löytyvän kohtalotovereita tai, että joku olisi ollut joskus samassa tilanteessa ja keksinyt siihen ratkaisun. 

Kuten kerroin viime postauksessa, kaikki alkoi menemään päin persettä viime kesänä Portugalissa. Aloin saamaan joka päivä tosi pahoja "kohtauksia", joissa sydän hakkasi välillä jopa 180 kertaa minuutissa. Kohtaus tulee kuin salamana taivaalta, kuin sormia napsauttaisi ja lähtee myös samalla tavalla. Voitte kuvitella millainen olo kohtauksen aikana on. Tuntuu kuin juoksisi jotain perkeleen maratonia, vaikka makaisikin vain sängyllä. Kohtaukset ei tosiaan ole mitään muutaman minuutin juttuja, vaan sydän hakkaa yleensä korkealla sykkeellä lähemmäks 10 tuntia. Tosin joskus kohtaus saattaa loppua muutamankin tunnin jälkeen, ilman erikoista syytä. Jouduttiin silloin viime kesänä keskeyttämään Portugalin reissu ja suuntasinkin suoraan Jyväskylään tultua päivystykseen.

Tilanne on nyt sellainen, että kohtaukset ovat vähentyneet huomattavasti kesästä. Kesällä kohtaus tuli noin joka toinen päivä, kun taas nyt noin pari kertaa kuussa. Luulin jo alkutalvesta, että olisin selättänyt sydän tykytykset, mutta sain kokea pahan pettymyksen kun kohtaus ilmaantui jouluna aatonaattona ja uudestaan pari päivää sitten. rusetti3Kävin viime kesänä noin parin viikon välein aina päivystyksessä kohtauksien takia. Siellä otettiin aina perus verikokeet, sydänfilmit yms. Kun mitään hälyttävää ei löydetty, pääsin aina muutaman tunnin jälkeen lähtemään kotia. Hakeuduin myös kaikkiin mahdollisiin testeihin, mitä sydämelle voi tehdä, mutta mistään ei löytynyt mitään mikä selittäisi tämän. Välillä toivoin tosi paljon sitä, että testeistä löytyisi vaikka jokin sairaus, jonka hoitamalla kohtaukset loppuisivat. Syytä ei kuitenkaan löytynyt. Viime kuussa kävin jopa ruoka-aine allergiatesteissä. Jos olisin ollut jollekin ruoka-aineelle todella pahasti allerginen, muttei sekään ei tuottanut tulosta. Itse olisin aivan varma, että kyseessä olisi SVT eli supraventrikulaariset takykardia. SVT:n pitäisi tosin huomata sydänfilmistä, joita multa on otettu sen jokunen kymmenen tässä vuoden aikana, joten se on näin lääkäreiden mielestä pois suljettuna.

Ainut asia, joka kohtauksia yhdistää on ruoka. Kohtaus ei ole koskaan alkanut, muuten kuin syömisen jälkeen. Tästä syystä syömisestä on tullut mulle tosi tosi nihkeätä nykyään. En oikein tiedä, mitä uskaltaisi syödä ja mitä taas ei. Jos saisin valita, en söisi ollenkaan. Harmi vaan ihminen ei toimi syömättä, joten tämä vaihtoehto on pois suljettu :D... Olen miettinyt pääni puhki, että onko jokin sellainen ruoka joka aina laukaisisi kohtauksen, mutta olen päätynyt siihen ettei ole. Joskus se tulee aamuisesta paahtoleivän jälkeen, kun taas seuraavana aamuna ei. Voitte varmaan kuvitella kuinka turhauttavaa..?

Vaikka kohtaukset eivät tulekaan enää päivittäin, eikä edes viikottain, on mulla ihan kauhee pelko koko ajan päällä. Kun kohtaus tulee, en voi tehdä mitään. Viime kertoina kun kohtaus on tullut, en ole pystynyt tekemään muuta kuin vaan itkemään sängyssä ja odottamaan kohtauksen loppumista. Niin pahalta se tuntuu.
rusetti4rusetti1
Kuten kerroin viime postauksessa, mun reissusuunnitelmien mennen täysin pilalle, ne on vieläkin. Ollaan lähdössä ensi viikolla poikaystävän kanssa käymään Tallinnassa. Ja jos nyt suoraan sanotaan, niin oon aika peloissani matkasta. Mielessä pyörii vaan ajatukset "mitä jos kohtaus tulee siellä" , "mitä jos siellä pitää lähtee lääkäriin" tai "mitä jos joudun taas tulemaan takas Suomeen". Mutta sitten toisaalta ajattelen, että perkele mulla menee elämä ihan ohi kun jätän tekemättä niin paljon asioita tän takia.
Haaveilen, että jonain päivänä voisin lähteä huoletta ulkomaille tai tehdä mitä haluaa ilman tätä rajoittavaa tekijää elämässä.

Toivoisin tällä hetkellä maailman eniten, että saisin jonkin keinoin miten ennaltaehkäistä tai pysäyttää kohtauksen sen alettua. Mulla on beetasalpaaja lääkitys käytössä, mutta se ei auta mitään. Oon yrittänyt kokeilla kaikki ihme niksejä, esimerkiksi pään upottamista jääkylmään veteen, kylmää suihkua, pulloon puhaltamista, säikyttelyä sekä itseaiheutettua tukehtumisen tunnetta (haha kuulostaa varmaan kivalta). Mikään ei ole auttanut. Mulla alkaa todellakin olemaan ideat loppumassa, että mitä voin kokeilla, jotta pääsisin tästä eroon.

Siispä, jos jollain teistä on ollut edes vähän jotain samanlaisia oireita, toivoisin saavan vertaistukea tai jotain vinkkejä tähän. Tai jos edes olet kuullut (tää alkaa menee jo vähän säälittäväksi :D), että jollain on ollut tämmöistä ja selvittänyt asian, niin kerro siitä. rusettihiuksissa

MICKEY AND PLUTO

1/23/2018

blogiin2 Hei! Mulla on ollut pari postausta muutaman päivän kirjoitusta vaille valmiita, mutta en ole vaan kerennyt kirjoittamaan niitä loppuun... Sen sijaan oon tehnyt opintoja eteenpäin (avoimen yliopiston),  tehnyt uusia valokuvaus nettisivuja ja hoidellut kaikkia yrityksen kirjanpitoon asioita.

Ulkona on tällä hetkellä lähelle -25 astetta pakkasta ja kunnon talvinen ilma! Käytiin äsken Vellun (the dog) kanssa jäällä kävelemässä. Vaikka olenkin ollut näinä viime vuosina vannoutunut talvi-vihaaja, niin fiilistelin äsken ulkona tota ilmaa. Kaikkialla oli niin kaunista.

COAT COS // SKIRT JUNKARD XX-XY HERE* // SHOES BRONX // BAG 2ND HAND //tämä blogiin44blogg blogiin-1

IN BOYFRIEND'S HOODIE

1/17/2018

parveke1Hello! Ulkona on ollut tänään lähelle 10 astetta pakkasta. Halusin välttämättä laittaa tämän asun vaikka tiesin, että tässä tulee kylmä. Vältin kuitenkin kylmyyden kun laitoin joskus hiihtämässä käyttämäni aluskerroston tänne alle. Ei ollut muuten yhtään kylmä! 

Anni tuli takas reissusta (kyllä.... Bahamalta...) ja kuvattiin pitkästä aikaa yhdessä. 

***
Today's outfit. It was almost minus 10 degrees, but I was clever and I wore extra layers under the outfit. I also stole my boyfriend's hoodie because it's so soft and big. I think it was good add with my "boyfriend" look outfit.

JACKET JUNKYARD XX-XY HERE* // HOODIE POSH ISOLATION // BELT LACOSTE // HAT JUNKYARD XX-XY HERE*paarveke3parveke6parveke5parveke2parveke8 PHOTOS BY ANNIEVELIINA

FOLLOW ME ON :

1/13/2018

INSTAGRAM

blgi

SPOTIFY

My playlist here(click)


LOOKBOOK

(click a picture)
lb

BLOGLOVIN


blogloivi

FACEBOOK

fc

OIL PAINTING

1/08/2018

puna2Saatiin meidän asuntoon "säilytykseen" poikaystävän vanhemmilta vanha öljyvärimaalaus, jossa on upeat kultaiset kehykset. Taulu ei mahtunut heillä mihinkään, joten otettiin se ilolla vastaan. Meidän sisustus ei ole modernimmista päästä, joten kyseinen taulu sopi tänne hyvin.
Oon muuten nukkunut viime aikoina ihan liikaa... En tiedä onko se tämä vuodenaika vai mikä, mutta nukun helposti 12 tuntia joka yö ja silti aamulla herääminen on yhtä tuskaa. Saatan nukkua päivällä myös päiväunet, joka ei koskaan ole hyvä idea. Tuntuu että päivät menee sellaisessa unenomisessa sumussa, kun on niin väsynyt koko ajan... Onneksi kevät tekee koko ajan tuloa!


HAT LACK OF COLOR//JEANS JUNKYARD XX-XY here*//
puna1puna3

2017 WHAT DID I WEAR

1/05/2018

Huuuh. Vihdoin sain tän postauksen valmiiksi. Kuten tästä asujen määrästä on havaittavissa, kesällä tulee enemmän asuja kuin talvella. Ja kesällä otetut asukuvat on ainakin omaan silmään paljon kivempiä kuin talvella otetut. Suunnittelin tänäänkin, että olisin käynyt ottamassa asukuvat ulkona, mutta sää ei sitä sallinut sillä ulkona sataa vettä ja räntää... Mulla alkaa pikkuhiljaa loppumaan hyvät kuvauspaikat, joissa on katos. Noh toivotaan että sää paranee tästä pikkuhiljaa kevättä kohti! 

Blogin historian kunniaksi päätin tehdä perinteitä kunnioittaen numeroidun what did I wear-postauksen 2017 vuoden asuista. 

Jos aikaisempien vuosien asupostaukset kiinnostaa niin tsekkaile:

PS: Harmittaa muuten etten ole vuosina 2015 ja 2016 tehnyt samalla tyylillä näitä koostepostauksia asuista. 


Which one is your favorite outfit?


numeroitu talvi numeroitu kevät numeroitu kesänumeroitu syksynumeroitu talvi2

Blog Archive