Leikimme auringonsäteiden kanssa puitten alla, jolloin säteet osuivat silmään heijastaen Jyväskylän, kaupungin jossa massasta poikkeavia ihmisiä tuijotetaan ja osoitellaan.... Jatkoimme matkaa puiden alta, kunnes tapasimme riikinkukon joka kertoi suuresta taikametsästä johon kukaan ei ollut koskaan löytänyt. Me päätimme lähteä etsimään kyseistä metsää. Ennen lähtöä
Mikko nappasi riikinkukolta yhden sulan ja taiteili itselleen sulkakorun. Kiitimme riikinkukkoja ja jatkoimme matkaa. Yhtäkkiä huomasin kenkien alkavan uppoamaan mutaan, jota kulkemamme tie oli täynnä.
Sanni rienti auttamaan minua irti maasta ja vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa. Ylitimme sillan, kaksi puroa, kukkulan ja kivitien kunnes pääsimme perille. Taikametsä ei ollutkaan värikäs ja taianomainen, kuten riikinkukko oli kertonut, vaan täynnä mustaa ja valkoista. Päätimme tehdä metsästä taas värikkään ja kävimme hakemassa riikinkukolta pari sulkaa lisää ja vapautimme värit. Metsästä tuli taas värikäs ja palasimme loppupäiväksi puitten alle leikkimään auringonsäteiden kanssa.
Osa tarinasta oli keksittyä, mutta suurimmaksi osaksi totta, öitä! :)
I apogolize, no english today. Too hard, sorry!




