Hellou pitkästä aikaa!
Mun arki on ollut tässä viime aikoina ihan super kiireinen. Oon ottanut yliopistolla muutamia vastuutehtäviä, kuvannut kolmea (
!!!!) musiikkivideota, lukenut tentteihin, tehnyt muita kouluhommia ja yrittänyt pysyä virkeänä tänä koko ajan vain pimeämpänä vuodenaikana.
Olen myös seuraillut somesta kun moni tuttu reissaa auringon lämmössä tänä pimeänä aikana. Yksi parhaista ystävistäni myös osti ainoastaan menolipun toiselle puolelle maailmaa. Aikaisempina vuosina tähän aikaan olisin joka päivä haaveilemassa lähdöstä ulkomailla ja bookkaisinkin varmaankin matkoja päättömästi johonkin päin maailmaa. Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen musta tuntuu, että mun on hyvä olla täällä. En kaipaa matkalle lähtemistä enää samalla tavalla kuin ennen. Muistan hyvin kuinka 2016 talvena mua ahdisti aivan älyttömän paljon koko talvi, pimeys ja tekemättömyys. Lähdin silloin yksin muutaman viikon varoitusajalla Kööphenhaminaan, koska sain lipun halvalla ja pakko oli johonkin päästä. Kööpenhaminassa hotellihuoneessa yksin ollessani mietin kuitenkin, että
mitä helvettiä mä täällä teen. Tuli sellainen tunne, että haluan vain kotiin. Kotiin palatessa taas halusin johonkin pois. Musta tuntui, että en tiennyt missä olisi hyvä olla. Tuntui, ettei oikein missään.
Nyt kuitenkin mulla on sellainen tunne, että en haluaisi olla tällä hetkellä missään muualla kuin Jyväskylässä. Ainahan toki ulkomaanmatkat on kivoja, mutta mulla ei ole ensimmäistä kertaa aikoihin sellaista tunnetta, että pakko päästä johonkin. Olen löytänyt Jyväskylästä tänä syksynä uuden kaveriporukan <3, opiskelupaikan sekä muutaman tosi siistin projektin, jotka on just sitä mitä mä haluan tehdä.
Hienosti sanottuna: olen löytänyt oikean paikan elämässäni tällä hetkellä.
Täällä on hyvä olla.
<3
Haluan kuitenkin sanoa kaikille niille, keillä jäi opiskelupaikka tänä vuonna saamatta, että ymmärrän hyvin mitä tunteita saatat tällä hetkellä kelata päässäsi. Et ehkä tunne kuuluvasi oikein mihinkään, ystäväsi muuttavat pois kaupungista koulun perässä ja et tiedä mihin aikasi kuluttaisit. Voin sanoa, että ymmärrän hyvin. Haluan myös sanoa, että älä lopeta yrittämistä siihen sun unelmakoulupaikkaan. On monia, ketkä eivät pääse kouluun ensimmäisellä, toisella - tai vielä kolmannellakaan yrittämällä. Itse pääsin vasta kolmannella.
Lopuksi: Polttakaa kynttilöitä ja yrittäkää nauttia pimeydestä.
<3
Vihdoin otsatukka. 
